Kun perheeseen on hankittu pieneläin, sen hoito jää usein aluksi aikuisen vastuulle, vaikka alkuperäinen toive olisi ollut, että lapset osallistuisivat siihen aktiivisesti. Selkeästi jaetut tehtävät auttavat muuttamaan tämän arjessa toimivaksi yhteistyöksi koko perheen kesken.
Sopivat tehtävät iän mukaan
Pienempi lapsi voi esimerkiksi huolehtia siitä, että vesiastia on aina täynnä, kun taas isompi lapsi voi ottaa vastuulleen häkin siivoamiseen liittyviä tehtäviä yhdessä aikuisen kanssa. Kun tehtävät sovitetaan lapsen ikään ja taitoihin, onnistumisen kokemukset pysyvät todennäköisempinä koko perheelle.
Vastuun jakaminen kannattaa aloittaa pienestä, yhdestä selkeästä tehtävästä, ennen kuin lapselle annetaan useampia asioita hoidettavaksi kerralla. Kun ensimmäinen tehtävä sujuu luontevasti osana arkea, on helpompi lisätä seuraava, ja lapsi kokee onnistuvansa koko ajan sen sijaan, että tehtävälista tuntuisi heti liian isolta kokonaisuudelta.
Viikko-ohjelma tai yksinkertainen muistilista seinällä auttaa pitämään yllä selkeyttä siitä, kenen vuoro on tehdä mitäkin. Kun tehtävät näkyvät konkreettisesti, kukaan ei unohda omaa osuuttaan yhtä helposti kuin pelkän puheen varassa.
Sisarusten välinen yhteistyö voi toimia hyvin, jos tehtävät kierrätetään säännöllisesti esimerkiksi viikoittain. Näin kukaan ei koe jäävänsä pysyvästi vain yhden, ehkä vähemmän mieluisan tehtävän vastuulle, ja jokainen pääsee vuorotellen kokeilemaan erilaisia osia eläimen hoidosta. Tämä myös opettaa lapsille, että kokonaisuuden hoitaminen vaatii useita erilaisia tehtäviä.
Yhteiset hetket eläimen kanssa, kuten lyhyt leikkituokio päivän päätteeksi, kannattaa pitää erillään varsinaisista hoitotehtävistä. Näin lapsi oppii, että eläimestä huolehtiminen tarkoittaa muutakin kuin pelkkää leikkimistä, mutta silti mukava yhteinen aika säilyy hoidon rinnalla.
Aikuisen rooli pysyy tärkeänä koko ajan, vaikka tehtäviä jaetaankin. Muistuttaminen, yhdessä tekeminen ja kannustus pitävät järjestelmän toimivana pidemmän aikaa, eikä vastuu jää yksin lapsen harteille silloinkaan, kun into hetkellisesti hiipuu.
Kun hoito jakautuu tasaisesti koko perheelle, pieneläimestä tulee luontevasti yhteinen asia, ei vain yhden ihmisen velvollisuus. Se opettaa lapsille vastuuta samalla, kun se keventää aikuisen kuormaa arjen keskellä.
